Ensin se vaikutti vähän ujolta ja kömpelöltä... Mutta eipä se kauaa meitä siellä ihmetelly kun pääsi vauhtiin..
Siitä meidän yhteiselo sitte alkoi ja lähdettiin Tampereelle..
Ja kyllä se oli niin pieni kun olin saksanpaimenkoiraan tottunu...
Ja yllättävän vikkelä...
Ja antiikki kalusteet varustettiin myyräverkolla suojaan sen pikkuhampailta... Joilla kunnon pieni mies tutki ympäristöään...
Kyllä ne korvatkin pian nousi ja poika kasvoi vauhdilla. Ja oppi että sohvalle pääsee kun ensin opettelee rahille.. ja sitten siitä sohvalle ja maastoutumis harjoituksia mustalla alustalla...
Siitä tuli tälläinen ryhdikäs herrasmies koira
Onnea siis mun pikku-nassikalle!
