Eilen reenattii  kivassa paikassa tampereen alueella. Mullakin oli sinne toosi lyhyt matka ja silti onnistuin myöhästyyn...

Olosuhteet oli pakkasta -5-10 astetta ja heikko tuuli ja jotain pientä pakkasputua tuli taivaalta.

Dusty sai hakee kolme uhria jolta yhdeltä suorapalkka ja kahdelta ilmaisu. Olin pyytänyt yhden et olisi siinä lähellä pellolla makaavana uhrina, muut oli ihan metsässä olevia.
 Dusty pikoi ensin sinne pellolle, se oli kauimmainen ja ilmaisulle lähtö kävi nopeasti ja pyysin sen istumisen ja mentiin näytölle. Siellä uhrin luona sitten juhlittiin hetki ja jatkettiin. Tokana se löysi sen suoraan palkaavan. Viimeistä me sitte etittiinki vähä pidempään. Siin oli niin pirullista risukkoo etten eteeni nähny ja tuo saippuapala-koirahan menee kaikkien oksin alta  niin kätevästi... Tajusin just kun oltiin siin pahimmas kuusikossa et nyt se löys sen uhrin... Ja oli viel ihan salmana lähteny mua hakeenki. Itte en nähny oikeen mitään ja kirosinki ääneen  "voi v.... nykkö se sen jo löysi..." Koira oli tän kuullessaan kattonu uhria et näin paljon mun töitä arvostetaan... Niin ihanan tärkeenä se sieltä kuusikosta mut sitten haki ja mentiin näytölle tai koira meni ja mää yritin tunkee siitä risukosta perässä... Nauratti niin taas tää oma toiminta... Seuraava hakukoira mulle ois varmaan tanskandoggi... ei menis kaikkien oksien alta niin kätevästi... Kehuttiin Dustyä sitten erittäin huolellisesti kun oltiin kokoporukka siellä.

Dimmulle käveltiin kaksi jälkeä n. 100-150 m/kpl, tein itte toisen. Nyt päästiinki hienoon peltoryteikköön... Jälki vanheni n.1,5h. Toinen oli ihan suora ja mun tekemä oli loiva kaari, jossa oli kahden pienen ojan ylitykset. Ilma oli illan aikana kylmenevä, eikä Dimmu viel ollu jäljestäny niin kylmällä.
Ensin mentiin se suora jälki ja sen se nappas helposti ja kohtalaisella vauhdilla rymisteli loppuun asti. Oli kuitenkin huomattavasti rauhallisempaa sen meno kun viimeviikolla. Jäljen päässä oli purkissa purkkiruoka mössöä, joka oli Dimmun mielestä vähä outoo, kelpas kyllä mut talusin et se oli ehtiny vähä jäätyä... Toiselle jäljelle mennessä se meinas lähtee ensin takajäljelle, sai sitte toisella jäljen yli kävelyllä hajusta kii ja lähti määrätietoisesti ja aika rauhallisesti nenä maassa sitä ajaan. Loivassa kulmassa se hieman mietti et onko se isompikin oja ylitetty ja tosi tarkasti menikin sitten sinne loppuun. Siellä oli palkkiona samaa mössöä. Ja oli kovin tyytyväisen oloinen rekkuli. Niin olin minäkin. meni niin hyvin. Pitääkin käydä ko. paikassa tekemässä ittekseen jälkiä, oli niin hyvää maastoo...