Oltiin ryhmänäyttelyssä tänään. Cardeja oli 7. Dimmu sai punaisen ja sinisen nauhan ja ihan kivan arvostelun. Nurmikentällä nenän maasta irti saaminen oli työlästä... Pöydällä arkaili jonkun verran, pallien ropeloinnista yritti istua. Tuomari naurahtikin  että " oo, sensitive ". Oon ihan tyytyväinen päivään. Mulla kun ei mitään tavoittetta näyttelyiden suhteen oo, eipä noissa tosissaan käydä. Kiva kuulla mielipidettä koirasta ja vähän et millaisessa kehitysvaiheessa se on. Tällä kertaa moitittiin takapään lihaksettomuutta, ja sitä että sais olla lisää massaa, mutta jos massa tarkoittaa tässäkin tapauksessa läskiä saa jäädä mun puolesta tulematta. Lihakset kehittyy varmaankin meidän lenkkeily tahdilla ja maastoilla iän myötä ihan hyvin. Koko talvihan me on juostu umpihangessa ja tälläkin hetkellä mennään päivittäin irallaan juoksemista vaihtelevassa metsämaastossa. Ajan kanssa siis.

Dimmu haukkua louskutti aina välillä siel paikalla, enkä puuttuunu asiaan kun oli sellaista hyvän tahtoista haukahtelua. Mut oli sil sit joku "vihaan isoja mustia koiria " päivä, niille yritti sit oikein ärrätä. Siihen puutuin ja yritin kääntää pois. Joku pemu-rouva sanoi Dimmusta kun sen kanssa kävelin ohi et nuoren koiran intoa... Mä vaan et tää on mun flegmaattinen koira...

Hiilukka oli turistina paikalla. Sil näkyi oleen ihan kivaa, paitsi et Dimmun boksissa odotteluun ei tainnu olla kovin innostunu. Nähtiin suurin osa paikalle tulleista hiilukoista ja eräs ihana Leiskuva Lempi oli Dustyn mieleen. Kotimatkalla pidettiin peukkuja eräälle Atomille ja sitten sille ihanalle Lempille! Katsomaan ei jääty hiilukka kehää.