Eilen reenattiin koipitaipaleen tiellä kirskaan niemessä.

Dimmulle oli kolme uhria suorilla palkoilla. Oli ihan pimeetä ja koira toimi reippaasti ei möröttäny vaikka yksi oli vieraampikin maalihenkilö. Määrätietoisesti haki ja tarkenteli hajuja. Tää oliki eka kunnon pimee reeni tänä syksynä. Valoisan reenii ei kai sitten ookkaa ku kevääl vasta luvassa.

Dustyn reeni meni alkuun mainiosti. Haki ja irtos kivasti. Sai ykkösnamin ja haki hyvin näytölle mua, ekalla uhrilla pyysin sitä istumaan ja tokalla istu ihan itte. Ois varmaan ekallaki mut kerkesin kskeen... Viimeinen oli sitten hieman harmillinen. Ei lannistunu pikkumies vaikka sitä hakiessaan tipahti kiven koloon enkä ees kerenny auttaan ku se ähelsi ittensä ylös sieltä. Viimeinen uhri oli isojen kivien välissä makoileva juha. Dusty kävi vaan jaloissa nuuskimassa ja tuli tosi epävarmana hakeen mua näytölle, en tajunnu hyväksyä sitä ku must näytti siltä ettei se käyny ottaas ykkös namii. Dusty yritti kiivetä mun jalkoihin ja kai syliin enkä tajunnu asiaa en sitte millään. Vasta sitten kun se ei tosiaan millään ois menny Juhan luo tajusin että se on nyt sitten sen mies pelko ihan totta. Tää on ny ekan kerran että reeneissä tuli mitään tälläistä vastaan. Luonnetestin jälkeen Dusty selvästi pelkäsi yhtä vanhempaa miestä mansen murressa. Ja nyt toisen kerran pelko tuli eilises reenis. Menin sitte kun onneksi kokeneemmat neuvo itte sinne Juhan viereen ja houkuttelemaan Dustyä, nakkia syöteltiin ja kyl se muutaman Juhaltaki otti. Mut tosi epäilevänä. Aika harmillista. Miehii on reeniporukoissa viel aika vähän ja en tiä kuinka hankalaa on moisen pelon irti kouluttaminen. Nyt suunnitelmana ainaki joka reenis ottaa enne n muuta reenaamista Dustylle tuo Juha makkaraa syöttelemään. Ehkä ihan reenien alkuun kun saattais olla viel valoisaa. Sit myöhentää ajankohtaa et pikkuhiljaa pimeemmälle.