Pinsiössä teletappimaaksi kutsuttavassa paikassa hakuiltiin eilen. Ei kylläkään itse taideteoksessa vaan siinä ympäristössä.

Dimmu otti neljä mm. Yksi meni taideteokseen ja oli puhuva, kaksi meni rinteeseen samaan paikkaan ja olivat etukumarassa. Yksi makoili pressun päällä taimikossa.  Lähettiin eka hakeen niit kahestaan piiloutuneita, nää jännitti Dimmua selvästi, outoja olivat ja korkealla rinteessä(ei ne niin korkeella ollu mut Dimmun silmissä varmasti..) pientä mörköilyä ja rohkaisin sitä sitten meneen sinne ylös. Aika pidättäytyvästi meni perille asti. Vapautui kyllä nameja syödessä ja rapsuteltavana.
Taimikossa pinkoi ensin aakeella alueella innokkaana ja taimikossa intoa yhtäpaljon, haki hajun taaempaa ja meni maalihenkilölle tämän selän takaa, hauskan näköistä kun varovasti nuuski mm:n päätä. Namit kelpas ja taas rapsuteltiin. 
Viimeiselle mennes mentiin autojen ohi ja Dimmu tarjoiliki mulle siinä seuraamista kun kai luuli et hommat loppui, liivit oli päällä viellä....  Sai kuitenkin hajun ennen ku oltiin autoilla ja lähti innolla hajulle, jäi matkalla merkkaamaan ja kai oottelemaan ja alkoi siinä jo maalihenkilön ääneen puhuminen kuuluakkin, sinne meni kuitenkin hajulla reippaasti eikä jännittäny, ei aki ees tajunu että maalihenkiläö kauppalistaansa siellä suunnitteli :)

Dusty otti kaksi mm, toinen taideteokseen ja toinen rinteesees aika ylös. Pikku-ukko oli virtaa täynnä. Otin autoilla rauhoittumista hieman.. Sivulla oloa jne, sai sit luvan lähtee hommiin, pikans het taideteoksella olleen hajulle ja siellä teki hommia kivasti hermijaan menettämättä, mm oli ihmeissään et onko koira ees hommissa kun unohdin mainita et Dusty ettii alasti. Toiselle mentäessä sai hajun alhaalla mut jäi empimään ja merkkas, juoksi eteenpäin ja nousi sitten rinnettä pitkin menevälle soratielle, josta sitten pinkoi innokkaana maalihenkilölle.

Tänään kävin lisäksi itte reenaamas suunnistamista jälkikokeessa ja oli aika vaikee maasto ja karttaan piirretty jälki, jouduin muutaman kerran maastosta löytyneen hakkuualueen vuoksi soitella ratamestarille.. ja Ylläri ylläri korjailin hakkuuaukeen jälkeen suuntaani ihan vikaan enkä ollu perille päästyäni ollenkaan siellä missä piti. Koirakollakin oli ollut sitten vaikeuksia maastossa ja olivat keskeyttäneet, sain mennä tielle ottelemaan mun noutamista.On vaikee korjata suuntaa jos kartasta puuttuu ne viivat, joista suunnanotossa tukea sais. Pitäs nyt enemmän reenata suunnistusta.