Ja me mentiin jännittämättä paikalle ja tuloksena hyväkytty koe. Jee!!! Tää oli Dimmun eka pimeän koe ja eka koe uusilla koesäännöillä.
Ensin oli luoksepäästävyys ja sitten hallittavuus osiot. Luoksepäästävyydessä on paikalla kaikki kokeen koirakot ja yksi kerrallaan käydään testaajan luona käpälöitävänä. Sitten yksitellen pieni 50m seuraaminen irrallaan ja paikalla olo(Dimmu makasi hienosti) paikallaolo aikana ohjaaja poistuu testaajan luo ja testaaja kyselee ilmaisutavat ja kertaa säännöt.

Varsinaisen kokeen arvosanat
A Ohjaaja
Etsintäsuunnitelma 1(erinomainen)
Ohjaajan toiminta 1(erinomainen)

B Koira
1. Koiran ohjattavuus alueella (erinomainen)
2. Maalihenkilöiden ilamaisu 2(hyvä) 1(erinomainen) 2(hyvä)

C Ohjaaja ja Koira

1. Yleisarvosana 1(erinomainen)

Ja Hyväksytty!!!

Ilmaisut oli ihan selkeät, ekalla oli mukana hajun tarkentelun aikana intoilu haukahtelua, toinen oli ihan priimaa, ja viimeinen aavistuksen mörköilyä aiheuttava. Tää vipa oli monelle ollu ongelmallinen, Dimmukin ei meinannu sitä heti löytää ja haki hajua kauempaa vaikka kävi ihan metrin päässäkin ensin. Aikaa meillä meni 14 min ja olis ollu varaa 30min ja aluehan oli vaan puolitoista hehtaaria. Keväällä josko uskallettas sitten loppukokeen valoisaan osuuteen ilmoittautua...

 Muuta kokeen kulusta
Kokeen etsintäsuunnitelmaksi tein kiertää alue ja sitten halkaista, alue oli kolmion muotoinen. Mutta jo ekalla reunalla muutin etsintä suunnitelmaa ja tuin koiran toimintaa, kun se sitä hajua siinä näkyi nostelevan  ja tehtiin pieni lenkki ja sieltähän se eka sitte nousi, täs mä en ny oo varma et oliko mörköilyä vaiko into kiljumista se ei päässy heti maalihenkilölle asti ja tarkenteli risukossa ja samalla haukanteli, kun sitten löysi tiensä maalihenkilölle nuuski sitä kaikessa rauhassa ja tuli sitten mut hakemaan, hieno ilmaisu ja sain rauhassa kytkeä liinaan.  Tän jälkeen palattiiin taas kulkemaan reunaa myöten ja kulmasta jatkettiin nousevaa reunaa. Siin mulle tuli kyllä tajuntaan et se nousee sen verran ettei kokonaan kiertäminen ylhäältä olisi järkevää kun hajut kuitenkin alaspäin valuvat jne.  No en ehtiny siinä pitkään pohtia kun Dimmu nosteli määrätietoisesti hajua käyden siinä ihan rajalla useamman kerran ja kuseskeli muutaman kerran, se myös alueen sisäpuolelle ajoi hajua muutaman askeleen ja tein sitten taas suunnitelma mutoksen että taas sin keskemmälle pieni lenkki, koira lähti tukea saatuaan määrätietoiseti aikas kauaksikin musta ja ja siellä näin sitten kun sen valo hetkeksi pysähtyi ja tuli hienosti mun luo ja kuonolla koski ilmaisu taskuaan. Kytkin liinaan ja päästin näytölle. Siellähän se uhri pötkötteli :) Tässä kysyin sitten ratamestarilta/suunnistajalta että missä ollaan kartalla ja hän mulle näytti et mihnä ja uusi suunnitelma, halkaistiin loivasti sinne viimeselle reunalle niin et se korkein kohta jäis meiän vasemmalle puolen mistä myös tuuli kävi. Öö täs kävi sellanen juttu et halkastiimpa suunnitelmallani vahingossa ihan suoraan maalihenkilölle, vaikkenhän mää sitä voinu tietää. Dimmu sai matkalla hajua ja risteili ja eteni reippaastimeinasin jo yhen lenkinkin taas keskellä heittää mut seurasin vaan koiraa kuitenkin ja pysyin suunnassa. Sit mä näin sen maalihenkilön, Dimmulla oli siitä haisu, mutta jotenkin sen haju heitti yli, oli kuopan reunalla ja Dimmukin kävi ekalla kertaa ihan metrin päässä tajuamatta missä se oli. Tehtiin pieni lenkki kiertäen sieltä takaa ja uudestaan niin et se sais hajun tuulen alta. Kyllä sillä hajua oli, mut jotenkin se tarkentaminen oli vaikee, meni taas sinne kuoppaan hajulla ja täs me kyl tuijotettiin kaikki lamppupäät koiraa ja samalla valastiin maalihenkilö joka jänskätti sit Dimmua, pientä mörköpuhinaa ja meni sitten ja kiersi kuopan reunaa mennen maalihenkilön luo ylhäältä päin ja pääs tarpeeksi lähelle nuuskimaan uhria sitten tulikin ienosti mua hakemaan taas.  On mulla kyllä erihieno rekku!