Uskomatonta.... Lähin viemään poikia mettälenksulle puuvuorelle ja sain ne autosta pihalle ja olivat hihnoissa kun siihen parkkikselle ajoi toinenkin auto, siellä istui nainen ja rhodesiankoira. No päätin nää nähdessäni että pidän koirani lenkillä hihnoissa kun mus tuurilla ne tulee jossain vastaan.. Nainen  näki meidän lähtevän nousevaa polkua.. Siellä tepultiin flexissä mukavasti ja käännyttiin isolle polulle/ladun pohjalle ja eipä pitkälle edetty kun näen mustan karvakasan irrallaan juoksevan kohti, huudan että ota koirasi kiinni. Ja koira lähtee kohti, alan peruuttaa ja omat koirat on edelleen kiinni ja erittäin lyhyillä hihnoilla, en saanut niitä taakseni millään ja aloin vaan huutaa POIS POIS POIS musta karvatti ja rhodesian rekkunen tuli meiä perässä kun peruutin ja yritin äänellä häätää niitä. Rhodesialainen vaan pyöri ja katteli mut musta turriainen puri Dimmua ja huusin entistä enemmän, nää naiset huutaa mulle et rauhotu ja lakkaa huutamasta mut eivät ota koiriaan kiinni, huudan edelleen ku syötävä, mun koiraahan ei oo kellään oikeus tulla puremaan. Kesti aikas kauan niillä kytkeä koiransa ja samalla mooittivat mua huutamisesta ja siitä että pelästytin niitten koirat. Käsittämätöntä, mun ois  vaan hiljaa pitäny oottaa et musta turrianen pääsee upottaan kitansa esim Dustyyn, juuei. Naisten käytös jotain niin kummallista etten vaan kykene käsittämään, jos mun koirat hallitsemattomina  pääsee säikyttään muita ja menis uhoon vieraille koirille luvatta pyytäisin kyllä anteeksi ja ja olisin todella häpeissäni, enkä vastaantulijaa alkaisi kyllä syytellä! Sanoin siinä sille rhodesialaisen omistajalle et "sää näit kun mä lähin koirieni kanssa mettään parkkipaikalta" hmm eihän hän voi tietää että missä mä siel lenkkeilen ja hänellä on aina koira siellä irti, he lenkkeilee siellä usein. Jep niin meki, ja lenksutellaan meki irrallaan, mut aina jos on muita autoja parkkiksella pidän koirani kiinni kun en halua niiden aiheuttavan mahdollisesti tälläsiä tilanteita taikka säikäyttävän jotain sienestäjää...  Se on kai se et ottaa muutki huomioon puuttuva ominaisuus joissain. Ja ei ole vastaan tulijan tehtävä joutua arvioimaan onko koirat kilttejä tms.  Mustan turriaisen emäntä jauhoi vaan et hänen koira on vasta 8kk pentu... et säikähti mun möykkäämistä... Mä vaan et joo se puri mun koiraa. Eikä mulla ees kädet riittäny et oisin saanu heti tutkittua Dimmua. Nainen siinä sitten kysy kyllä et onko kunnossa mun koira, mutta sanoin vaan etten pysty kädet koiria täynnä alkaa tutkimaan omaani kun käyvät hyökkäyksen uhriksi jouduttuaan aika kuumina. edellen se jaksoi mulle siitä mun huutamisesta valittaa, ja kysin et mitä se itte vastaavassa tilanteessa tekis.. vastas mulle vaan et onko mulla viel jotain  valittamista tilanteesta kun HÄN haluasi jatkaa lenkkiään... Tän naisen nimen ja asuin paikan sitten pyysin tietooni, puhelinnumeroa en oikein voinu ylös ottaa kun puhelin mulla autossa... 

Tähän ehti sitten yleisöksi läheiseltä talolta mies joka kyseli multa sitten et onko kaikki kunnossa, en saanu oikein sanaa suustani, niin pöyristynyt naisten käytöksestä olin. Sanoin sitten myöhemmin miehen kulkiessa samaan suuntaan takanani et toinen kokoirista kävi koirani päälle ja se olin minä mikä huusi.  Autolle päästyäni, laitoin koirani autoon ja kaivoin puhelimen laukusta ja soitin systerille. Pakkohan se on jollekkin tällätteet kauhun hetket purkaa. Ja samalla sain hänelle lueteltua naisen nimen ja autojen rekkarit. Siinä puhuessani yllättäen nää tulikin mettätä ja koirat kaukana ihmisistä ja juoksee mua kohti, meen laittaan takaluukkua kii kun musta turriainen  menee heti uhoomaan Dimmulle joka häkissään, nää elukat pyörii mun ympärillä ja musta mun treeniliivin helmaa yritti näykkiä ja räkytti mulle, rhodesialainekin yritti alussa hypätä vasten... En meinannu päästä ees autooni kun oven avattuani sinne on tukkimassa kaksi koiraa... yritin kädellä huiskia niitä pois ja työntää sen verta kauemmas et pääsen autooni, eukkojen kansaa kommunikointi ei vois enää vähempää tuossa tilanteessa kiinnostaa. Vedin vaan autoon päästyäni oven nopeasti kiinni eikä siinä ees enää kiinnostanu jääkö musta karvatti oven väliin. Samalla puhuin systerin kanssa joka ei kyllä enää kuullu kauheesti mitää, kun musta rekku haukku ja Dimmu haukku autossani. Ajoin sitte systerille ja kävin siellä rauhoittumassa ja pihalla sain tutkittua että Dimmussa ei onneksi ole vaurioita. Mutta edelleen olen aika kiivaana tilanteesta ja ottaa helevetisti päähän tuollaiset vallattomat rakit jota viel tulee päälle pomppimaan. Ei mitään tapoja koirilla eikä niiden omistajilla.

Dimmu pääs systerin pihassa juokseen Bobbyn kanssa ja luulen että se hieman laukasi tilannetta kun poijan kansa oli ihanaa juosta ja leikkiä.