Me ollaan ny majailtu tiistaista asti systerin huushollissa, serkkupoikaa hoitamassa ja viihdyttämässä. Mun koirat ei varmaan viikon täällä asumisen jälkeen muista mitä remmissä lenkkeily oli.... No ei sentäs on tossa ralliteltu hihnalenkkiäki joka päivä.

Tänään tuli tallusteltuia Lukan kanssa melkoinen lenkki. Hyvin on kestävyyttä pitkiin lenkkeihin tuolla! Vaikka en voi omista koiristanikaan valittaa ettei kestävyyttä olisi. On ollut niin monta kuumaa päivää et on vaan löhötty pihassa ja käyty ihan pienii lenkkejä. Oliki kivan pilvinen aamu ja sataa tihkutteli vettä. Nyt me lähettiin Lukan kanssa käveleen kylätietä kohti puuvuorta. Siin oli yksi mettätie kohta josta noustiin ylös niin et nähtiin puuvuori, jatkettiin sitä tienpohjaa niin pitkälle ku päästiin ja polku senku pieneni. Käytiin jollain kankaalla, nimi ei jääny mieleen sielt jatkettiin sähkölinjan ailitte ja ajatus mulla oli suunnasta että takasi päin ollaan tulos, siis tänne talon suuntaan. Luka oli hyvä kun jo mennes selvästi sil usko loppui... Et ei meinannu tajuta et mennään vieläki etiäppäin... Mettäosiolla sai tietty kirmailla irti. Sen sähkölinjan jälkeen taas vaan pieneni ja opaste kyulteistä viimeinen jäi taakse. Tultiin oikeelle hiekkatielle ja olin hetken et mikäs tie se ny on, Jatkettiin vaan tietä ja sit nakyi rinteessä kaksi pientä taloa ja olin jippii, makee lenkki. Nii helppo! Tosin pituudesta ei oo mitään ajatusta 5-6km vaan, sellainen tunti meni. Tuo pitää mennä uusiksi niin et lähteeki koulun nurkilta sinne hiekkatielle ja jatkaa sinne kankaalle mnenee kiertään ne puuvuoren polut ja tulee sitten takaisin ton kankaan kautta. Tulee koiralle asfalttikävelyy alle 2km. Ehkä mä tuon jokun ilta systerille omat rakit hoitoon ja meen Lukan kanssa tassuttelemaan. On se aika kiva lenkki seuralainen.