Oltiin reenaamas uudessa paikassa epilänharjulla ja siin sen kupees olevalla kaupungin "romuvarastolla". Dusty sai uuden mahkun isoon etsintään. Tuuli oli kova. Alue oli runsaasti tallattua ulkoilualuetta jossa paljon polkuja, sekä korkeuseroja. Etsintäsuunnitelmaksi teinkin heti että polkuja mennään ja sellainen  polkupartiointi reeni se oliki. Dusty oli liinassa koko harjoituksen ajan. Heti alussa sillä oli muutama vahva hajuun reagoiminen ja se niin selvästi näytti et ei epäilystä mulle koiran lukemisessa ois. Jatkettiin suunnitelman mukaisesti ja tarkkailin vaan koiraa ja sen reaktioita. Ilmoittelin niit sit aina ääneen kun oli niin voimakkaita reagointeja. Kun tultiin aluella olleeseen nurkkaan jossa pieni aukea paikka päätin muuttaa suunnitelmaa ja palata toista polkuu kohti niit paikkoja missä koira ensin jo reagoi voimakkaasti. Sinne kulmalle päästessä taas voimakasta reagoimista ja porukan tarkastelua ja hieman turhautunutta vinkumista. Olisin ite vaan jatkanu suoraan eteenpäin vielä mutta Dusty pisti stopin yritin sitte sen perässä mennä takasin tulosuuntaamme ja tehä pistot. Ekaan parin metrin pistoon se ei innostunu yhtään heitti piehtaroimaan vaan.. Toinen pisto paikka tehtiin polun nousevaan rinteeseen ja  ei ekaan rohkaisuun lähteny mut toinen lähempänä missä se oli kieltäytyny etenemästä kulkusuuntaan mut lähti sit rinnettä ylös määrätietoisesti kun rohkaisin kun sillä oli siin selvästi haju. Ylhäälläkin se taas eteni reippaasti ja määrätietoisesti. Alueella oli jonkin verran ollut ulkoilijoita ja meidän jaloista sieltä lähti kiljuva kakara lauma. Käveltiin siel ylhäällä ollutta polkua päähän asti ja pyysin sit suunnistajaa näyttään mulle kartasta. Päätin sit lähtee ihan toiselle puolelle siinä kun  aluetta oli kiertämättäm pitkälti. Täs mulle vahingossa paljasti omalla käytöksellään reenin järjestäjä että alueella jolle olin välttämättä hinkumassa ei ainakaan uhrit olleet. Mutta käytiin se läpi ja sieltä Dusty löysi majan. Kai ihan lasten rakentama, vaikka näytti tosi kamalalta jonkun metsäläisen kodilta. Palkkasin löydöksestä koiran ja jatkettiin matkaa. Kun se alkoi taas nousta sinne ylös se polku reipastui koira ihan silmissä ja taas reagoi hajuun. Käytiin tarkastamassa alhaalle jäänyt polku jonka alhaalla kostea kuoppa. Siellä taas sitä reagointii. Päästiin taas sinne aukeelle nurkalle ja sit piti taas ihmetellä vähä karttaa. Siin sit jo keskusteltiin alueen käymättömistä paikoista ja niist missä koira voimakkaasti reagoi. Koira oli tehny töitä suunnilleen tunnin ja se et se löytäminen olis viel  päivän paras juttu eikä koira ihan katkipoikki väsyny niin halusin rajata aluetta. Sain siin sit joitakin etenemis suunnitelmia kartalta näytettynä ja tein sit omani. Mentiin reunaa ylös ja sieltä tarkoitus koukata rinteeseen ja leikata rinnettä polkujen suuntaisesti n puolivälistä. Ylhäälle mennessä taas reagoi ja sit kun tultiin siihen muutama askel keskipolulta alemmas niin ehdinkin jo nähdä maalihenkilön heijastimet.. Mentiin suunnitelman mukaan ja koira menieellä ja sain siihen jo kommenttiaki että älä rintamasuunnalla kerromkoiralle uhrien paikkaa, jota en siis edes ajatellut tehdä.... Dusty viel noteeraa aika helposti rintamasuunnat... Se sai hajusta kii ja niin että pyurtuyi tarkennella ittesä maalihenkilöiden luo. Johan oli mulla onnellinen hiilöukka. Työtä oli pikku-ukolle reilusti ja itse olin harjoitukseen tyytytväinen. Kyl mää tiedän koska se reagoi hajuun, en vaan aina osaa rohkaista ja antaa tukea silloin kun nään että haju on mutta sen tarkentaminen työlästä.

Dimmu ei reeniny mitää, onneksi ehittiin käyä enne reenei kunnon lenkku toimelas. Siin ison etsinnän jälkeen reenattavist koirist yksi alkoi köhiä rankasti kun autosta ulos pääsi ja ilmiselvä kennelyskä... Jota siis täällä nyt tuntuu joka hurtassa olleen. Me ollaan viel siltä vältytty enkä sit halunnu Dimmuu nuoleen samojen maalinhenkilöiden käsiä kun tuo köhinyt koira. Mennää sitb huomenna ittekseen jotain reenimään...