Perjantaina oltiinki uudessa paikassa reenaas ja oli kivaa maastoa siellä lähelläpouuvuorta.

Dusty tuli mun koirista eka ja sil oli kaksi ykkösnamillista uhria. Siin ennen liiviuen pukemista se sai tehdä rauhoittumisharjoitusta maahan menona. Aika heikkoo oli. Aikansa häslättyään meni maahan ja olikin siellä sitten riittävän aikaa. Harjoituksessa se irtos tosi pitkälle ja sai hyvin hajun ja tuli tosi tärkeenä eteeni istumaan. Näytölle sit mentiin. Toinen meni samal tapaa hyvin ja silloinki irtos aika kauaksi ja oli niin hillittömän energinen.

Dimmulle otin kaksi ykkös namillista uhria aika lähelle tietä ja niin että tiesin paikat että sit tarvittaessa nään ku koira menee maalihenkilölle ja jos ei tuu sielt ite nii kutsun. Kun sitä ilmaisua oli nyt tarkoitus taas ottaa. Pitkään tos välillä on otettu pelkkii suorii palkkoja. Ekasta ois vaan porhaltanu ohi, tuuli kävi vähä hankalasti. Sit mentiin mettän puolta niin et sai hajun, meni hakemaan ykkösnamin ja sit tuli kun kehuin katsekontaktin ottamisesta niin mun luo eteen istumista piti ohjata ja päästiin näytölle. Toisella saiki hajun hyvin ja meni ykkösen hakemaan ja heilutteli häntäänsä siellä uhrille. Tuli mun luo itte mut istumaan ei sit meinannu millään Dimmu oli jotenki kai sitä mieltä et hei toi uhri ois ny tossa eksää nää... Mennää ny sen luo joohan... Istu se sit jotenkin kun ensi sählättiin... Ja pääs poika näytölle.

Lauantaina reenattiin sit siel koiran käyttöetsinnässä kurssilla. Tarkoitus oili ottaa vaan yks reeni/koira ja yks koira/ohjaaja. Dusytyn valkkasin mun reenaavaksi yksilöksi ja sai ottaa perinteisen sunnuntai kävely reenin. Se  meni ihan ok suorat palkat. Ekan uhrin otti ehkä ensi takajäljestä mut sai ilmavainun voimakkaampana. Pinko vaiks mihin ja sain ohjeen muuttaa rintrama suuntani tien suuntaiseksi ja sielt se sut porhalsi sinne mihin mulla oli suunta. Maalihenkilö jäiki siin sit meiä vasemmalle puolelle ja rakki irtoovaa energiaa täynnä kirmasi syömään kiposta prinssinakkeja... Mentii takas tielle ja ois ollu tarkoitus et se ois nostanu jäljestä sen toisen. Pieni tuulen vire vaan pisti koiran tekeen toisin. Sai kai jo aiemmin hajua ja pyrki mettään ja mun piti kutsuu se tielle. Uudestaan se taas sinne mettään ja taas kutsuin tielle kolmannella se oli niin skarppina ja hölösäs sinne mettään ja hajun saatuaan ehti sit jo nähä uhrin ja meni ku viimestä päivää perille.... Se siit jäljennostosta... Täs harjoituksessa uutta. Kyllä se tynkäkoipi Dustykin menee metsän puolelle jos tiellä olaan niin iha työntämättä kun tuuli on hyvä ja haju selvä. Et ei se mun kiusaksi jaloissa toisinana pyöri hajua vaan ei silloin oo saannu...

Mul sit Jaana ehdotti et otettais Dimmulla jäljen ilmaisu reeni. Kun olin itte siin alus arponu rakkejani ja miettiny et se jäljen ilmaisu ois ollu Dimmulle hyvä ku se varmasti nostais niit jälkii. No emmä sit paljoo empiny ku sain Dimmullekki reenin. Jäljen ilmaisu on hyvä partioivalla koiralla. Et ilmaisee jäljen eikä lähe itte sitä omiin lupiinsa irallaan jäljestelemään ja emäntä jää kauas hukkaan... Ja ei etsinnässä sit jos jo on väsyny koira mut ilmaisee jäljen niin välttämättä energia riitä siihe ajamiseen enää niin voi sit johdosta laittaa jäljelle jälkikoiran joka on lepäilly.

Jäljen nosto jälkiä tehtiin kolme niillä oli keskenään väliä 50m. Ja siellä oli päässä ihminen purkin kanssa. Koiran nostaessa jäljen sen annetaan ajaa sitä muutama askel ja sitten jarruttaan liinalla ja ootetaan et se päästäis ees pienen äänen(jos halutaan haukkumalla sen jälki ilmaisevan, kyllä haluan Dimmun haukahtavan ilmaistessaan jälkeä) Sit kun pieni vinkaus/pihaus tms ääni on tullut päästetään koira jäljelle liina vapaana. Ja saa sitten nopean palkan uhrilta. Dimmu kun oli jo jäljestelly niin tää harjoitus voitiin ottaa. Se nostikin ekan jäljen ihan hyvin ja oli innolla puskemassa eteenpäin. Iha ihmees kun pysäytin sen liinalla. Tuli jopa tarjoamaan kertovaa ilmaisua mulle ja yllytin sitä sit sinne jäljelle ja taas pysäytin liinalla. Ihan pieni turhautunut "pah" kuulu koiirasta ja heti hyvä ja liinasta irti. Koira kirmaili uhrille jota sit vähä mörköhaukku...
Toinenki jälki nostettiin ihan hyvin ja koira siel taas ihmees et miksi jarrutan liinalla sitä Hösäämistä jonkun verran ja siel sit kun seisoin melkein kii koirassa sain kuultua taas sen pienen "phah" ja sit taas kehuja ja liinast irti.
Kolmannen nostaminen ei ollu niin helppoo mut nousi seki. Siin koirasta taas otteltiin sitä äännähtämistä ja kun sai liinasta irti niin lopun haki kyl ihan ilmavainulla. Mutta se ei nyt haitannut tässä.
Vaikeeta täs oli must se et kun en oo viel opettanu koiraa käskyllä haukkumaan ja haukkuminen on yleensä tosi kiellettyä Maalihenkilön haukkumista ei oo Dimmulle ees miettiny ikinä. Mut tän jäljen ilaisun selvin ois se haukku. Se on ihan turha sen istua jossai  mättäällä etsinnässä tai maata ilmaisemassa jälkeä jolloin en nää koiraa niin helposti jne. Eli nyt se joutuu oppii haukun. Ja ilmaisemaan jälki ennekuin saa luvan ajaa jäljen.

Sunnuntaina tehtiin erilainen harjoitus jossa omat koirat ei ollu mukana. Ne oli mul mukana muuten kyl koko päivän ja pääs sit aina välil jaloitteleen jne. Ison etsintä harjoituksen jälkeen koirat pääs tekeen mettäs ennen ruokatauolle menoani namin etsintää yms pientä aivo pähkinää... Autossa oottelu sujui rultiinilla ja siellä nukuttiin. Kotiinpäin tullessa käytiin viel reilun tunnin mettä lenkki toimelas. Si mul oliki aika hiljaiset koirta illal kotona...